A-PENNUT

PENTUEEN VANHEMMAT

PENTUJEN OMAT SIVUT

PENTUJEN PÄIVÄKIRJA

Pennut päivän vanhoina. 2 urosta ja 5 narttua.

Pitääksemme kirjaa pennuista olemme merkinneet pennut kynsilakalla täplin ja tässä vaiheessa kutsumme heitä persoonattomasti seuraavasti:
0N = nolla narttu, ruskea, joka syntyi normaalisti klo 15.30 ,syntymäpaino 330g
1N= ykköstyttö, ruskea, syntyi keisarinleikkauksella (kl), paino 340 g
2N= kakkostyttö, ruskea, kl, paino 430 g, kutsutaan myös Tulpaksi, johtuen siitä että hän olisi ollut seuraavana syntymässä mutta jumitti synnytyskanavassa.
3N= kolmostyttö, ruskea??, kl, paino 405 g
4N=nelostyttö, musta, kl, paino 405 g
1U=ykkösuros, ruskea, kl, paino 390 g, kutsutaan Pakiksi.
2U=kakkosuros, musta, kl, paino 410 g, kutsutaan Heviksi.

Kolme päivää vanhoina pennut ovat lisänneet painoaan suurimmillaan 200 grammaa.
Tulppa on ehdottomasti suurin, hakkaa pojat mennen tullen mutta ei hän muuta teekkään kuin nukkuu ja syö. Pojat taasen ovat tulleet isoisäänsä (Neppis, Kirsu ry:n juoksijamestari -97, dalluyhdistyksen eräsdalmis -97). Pojat kiertävät Panjaa niin lujaa, ettei silmä pysy mukana. Ja kiipeilyäkin harrastetaan vaikka ikää on vain kolme päivää.
Kolmostyttö on valittaja, nelostytöstä tulee kaunotar (elkää kysykö perusteluja, kyllä emäntä tietää), nolla ja ykköstyttö ovat pieniä mutta alkavat pikkuhiljaa pääsemään perille siitä ihmeestä mitä tulee mamman tisusta.

Viikon vanhoina pennut ovat kasvaneet ykköstyttöä lukuunottamatta
täysin käyrien mukaisesti. Ykköstyttö tuottaa huolta meille, sillä parin päivän ajan sen paino ei ole juuri kehittynyt. Tosin alaspäinkään paino ei ole mennyt.
Tarkkailemme painoa ja pidämme peukkuja, että hän jaksaa sinnitellä tässä maailmassa.
Panja ei enää halua viettää koko aikaansa pentujen vieressä vaan käy välillä ulkona ottamassa aurinkoa ja tarkkailemassa keittiön tapahtumia. Hän nähtävästi luottaa jo siihen, että pennut pärjäävät muutaman minuutin itsekseenkin ja että ihmiset eivät ryövää pentuja.

Kaksi viikkoa
Pennut ovat kasvaneet hirveästi. Silmät ovat auki ja kuulohavaintoja tehdään koko ajan. Nyt voi sanoa jo paljon pilkutuksista ja luonteista. Mutta ei hyvää jos ei huonoakin. Ykköstyttö kuoli sunnuntai-aamuna. Hänellä oli bakteeritulehdus, jota vastaan ei jaksanut taistella.
Kaikilla pennuilla on nyt kutsumanimet:
0N= Nolla. Onhan se hirveä kutsumanimi mutta uusi omistaja saa hyvällä syyllä keksiä paremman. Mutta kun häntä alusta asti on kutsuttu nolla nartuksi niin luontaisesti se lyheni siitä Nollaksi. Paino kaksiviikkoisena 1490 g.
2N= Tulppa. Tulppa on luonteikas tapaus. Jos joku ei tapahdu heti, hän kyllä antaa äänensä kuulua. Painaa kaksi viikkoisena 1630 g.
3N=Hellu. Hellu on hyvin feminiinen ja leikkisä. Hän haastaa sisaruksia leikkiin yleensä huonolla menestyksellä. Paino 1560 g.
4N=Pikku P. Nimensä hän on saanut äitinsä mukaan koska on ainut musta narttu. Muutenkin hän on pilkutukseltaan paljon Panjan oloinen. Paino 1660 g.
1U=Pakki. Pakki on saanut nimensä isänsä mukaan (Fullback) ja osuvasti kun on jääkiekon MM kisat meneillään niin meidänkin joukkueessa pitää olla yksi hyvä Pakki. Pakin paino 1600 g.
2U=Heavy. Kova rakkari. Heavy tulee, heavy jyrää. Toinen silmä kuin olisi merirosvo lappu silmällä. Hurjan näköinen ilmestys, joka on totaalisesti vienyt sydämmemme. Paino 1700 g.

Kolme viikkoa Olemme kokeilleet kuuloja ja hetken ajan mietimme onko Heavyn kuulo kohdallaan. Jätkä kun nukkui niin talo olisi saanut sortua päälle ja ei olisi herätty. Mutta kun olemme nyt tarjonneet kiinteätä ruokaa (jauheliha, kermaviili, liuotettu papana) niin Heavy on alkanut reagoimaan erinomaisesti naksutukseen, jota pidämme ruokaa antaessa. Pennut ovat siis totutelleet ruokaan, he kävelevät ja jopa juoksevat (vähän horjuen) ja tekevät tarpeensä ilman Panjan apua. Murina ja tappelut sisarusten kanssa ovat myös ajanvietteenä. Hampaat ovat myöskin tulleet kaikille Panjan kiusaksi. Panja onkin hieman ottanut etäisyyttä pentuja kohtaan mutta käy tunnollisesti ne syöttämässä ja pesemässä. Painoista sen verran että kaikki ovat jo yli kaksi kiloisia. Pennut ovat saaneet ensimmäisen matokuurinsa 10.5. Ilmeet olivat kyllä aika huikeat kun matolääketahna työnnettiin suuhun. Kaksi olisi halunnut lisää ja neljä oli sitä mieltä että tämmöistä ei tarvitse toiste tarjota!

Viisi viikkoa

Viisi viikkoisina pennut ovat kasvaneet niin paljon, että puntariin ei sankarit enää mahtuneet. Toinen matokuuri otettiin 25.5. ja nyt se meni kermaviiliin sekoitettuna hyvin alas. Tavallinen ruoka on jo pääravinnon lähteenä. Panja tyhjentää tissejään enää aamuin ja illoin ja maitoa ei paljoa tule.
Kun on ollut näin hienot ilmat niin pennut ovat paljon ulkona ja tehokkaasti kitkevät kukkapuskia. Rikkaruohot tosin saavat olla aivan rauhassa paitsi voikukat jotka ovat kivoja. Uudet markaretat, jotka istutettiin kaksi viikkoa sitten ovat päässeet kukistaan parempiin suihin.

Pentujen kuvat löytyvät ylhäällä olevista linkeistä jokaisen omilta sivuilta!

Takaisin ylös

Viisi kuukautta syntymästä - LOPPUSANAT

Talo on hiljentynyt, viisi pennuista on saanut uuden kodin. Onneksi Peppi jäi tänne, muistuttamaan ensimmäisestä pentueestamme.

Hevi lähti uuteen kotiin ensimmäisenä. Viikko ennen juhannusta Ylennysmäet ajoivat pihaan ja Pasi sanoi lapsien painostaneen niin ettei jäänyt muuta mahdollisuutta kun hakea pentu. Onneksi silmäterämme jäi tähän Petäjävedelle, että näemme sitä usein.

Muutama päivä Hevin lähdön jälkeen tulikin arvovaltainen raati ruotimaan pentuja ja jopa viemään yhden mukaansa. Tanja Lönnqvist ja Eeva-Maija Ripatti ja Laura Isohanni kääntelivät ja puliveerasivat pentuja edestä ja takaa, totesivat Allin (Hellu) parhaaksi ja niin Alli lähti Lauran kotiin Espooseen Bella dalmiksen kaveriksi.

Juhannuksen jälkeen Jyväskylästä tuli Tenhun perhe, miettivät ottaako Nolla vai Tulppa ja päätyivät Nollaan josta näin tuli Noppa.

Kesäkuun lopulla Sarlion perhe Espoosta saapui katsomaan Tulppaa. He miettivät yön yli ja totesivat Tulpan olevan oikea koira heille ja niin Tulpasta tuli Aida isoäitinsä mukaan.

Pakki jäikin meille koko kesäksi. Olin tässä vaiheessa aivan kyllästynyt ilmoittelemaan myytävänä olevasta pennusta. Pentua harkitsevien ihmisten soitot ja joidenkin käyttäytyminen sai minut jo vainoharhaiseksi sen oikean ostajan löytämiseksi. Voisin kirjoittaa varmaan kirjan niistä "tyhmistä" kysymyksistä mitä koirasta kyseltiin.
Syksyllä vihdoin ja viimein laitoin taas muutaman ilmoituksen lehteen ja hämmästyksekseni tuli myös muutamia kunnon soittojakin. Pakki lähti reiluksi viikoksi Jyväskylään uudelle omistajalle mutta valitettavasti palautui takaisin omistajan elämäntilanteen takia. Lopulta Pakki löysi kodin netin välityksellä. Syyskuussa Pakki lähti Espooseen Toinin huostaan.

Viisi lasta maailmalla, siltä se nyt tuntuu. Tällä hetkellä ovat  kaikki vastoinkäymiset unohtuneet, olen vain onnellinen, että kaikki pennut saivat loistavan kodin ja ovat mahtavia koirakansalaisia. Tottakai kasvattajalla on aina suuria toiveita koiristaan. Ehkä yhdestä tulee agilityvalio, toisesta taas tottisvalio ja muutama kerää ihailua näyttelyissä. Muutama ehkä jatkaa vielä sukuakin. Mutta kunhan vain kasvatit tuovat iloa perheilleen ja ovat onnellisia, se on tärkeintä!

Pinewater's B-pentue tulee toivottavasti Pepille, joka näin jatkaisi hyväksi havaittua linjaa.

Takaisin ylös