|
||||||||||||||||||||
|
|
|||||||||||||||||||
| Minä,
Sanna Taipale, olen viimeisen kymmenen vuoden aikana miettinyt mediaa ja käsitettä
media, paljonkin lähinnä töitteni vuoksi. Mutta mitä media merkitsi minulle ennen kuin
ymmärsin sanan merkityksen ja ymmärränkö sitä vieläkään? Mitä media minulle on ja
kuinka se vaikuttaa minun jokapäiväiseen elämääni? Media1), sana, joka kätkee sisälleen niin monta eri osa-aluetta, on tiedon- ja viihteen siirtämisen ja jakelun mahdollistava apuväline. Mediaan lasketaan kuuluvaksi lehdistö eli painoviestintä sekä radio, TV ja internet eli sähköinen viestintä. Media voidaan jaoitella myös joukkoviestintään ja kohdeviestintään, julkiseen palveluun ja kaupalliseen mediaan. Voidaan toki erotella myös tieto ja viihde mediassa. Mediaan voidaan toki laskea varmaan muitakin osa-alueita mutta käsittelen tässä kirjoituksiani yllä mainittuja, minulle tutuimpia. Yhteiskunta, ympärillämme olevat ihmiset ja palvelut, työ, kirkko,
moraalikäsitykset; kaikki heijastavat yhteiskuntaa. Mutta kuinka paljon media säätelee
ja heijastaa yhteiskuntaa ja toisinpäin? Tästä ajatelmasta ja yllä mainituista käsitteistä pohjaan ajatukseni esseessä. Median merkitys lapsuudessa ja nuoruudessa En usko tämän päivän lasten ja nuorten lukevan sanomalehtiä kovinkaan paljon. Yleensäkin lukeminen on katoava luonnonvara. Suuret kirjatalot Suomessa ovat taistelleet pitkään olemassaolostaan. Ainoa tapa saada nuoret lukemaan näyttää olevan cd-romppujen teko. Siksi juuri kirjatalotkin ovat ostaneet erikoisosaamista juuri multimedian alalta. Tietokone on pikkuhiljaa valitettavasti syrjäyttämässä kirjan. Lapsuudessani radio pauhasi keittiössä yötä päivää mutta mustavalkoista televisiota ei katsottu kovinkaan paljon. Kodissani luettiin paljon, jokaisessa huoneessa oli kirjahylly täynnä kirjoja. Sanomalehteä oppi arvostamaan, koska sen lukemiselle oli joka päivä isäni pyhittänyt yhden tunnin, jolloin hän ei tehnyt mitään muuta. Ymmärrys siitä, kuinka tärkeätä tiedonkulku on, välittyy tähän päivään asti. Lapsuus oli myös sitä aikaa, jolloin ei ollut mainostelevisiota ja mainonta oli vain kahvimainosten ja tupakkamainosten tasolla aikakauslehdessä. Mainonnan alaa ei edes tiedostettu olemassa olevaksikaan samoin kuin markkinataloudessa tänä päivänä. Nyt seikkailemme mainonnan ylitarjonnan viidakossa. Mainoksia ei edes huomaa, koska niitä on niin paljon. Mainonnan tekijöiden ja tilaajien tulisikin mielestäni paneutua enemmän laatuun kuin määrään. Suurin mediavaikuttaja niin minulla kuin varmaan monella muullakin ikäiselläni on ollut televisio. Ympäristön vaikutus alkoi kasvaa kun aloitin koulun. Kavereiden kanssa piti vaihtaa mielipiteitä televisio-ohjelmista. Koulun alkaessa huomasin myös jääneeni paitsi monista ikäisteni jo tiedostaneista mediaviihteen osa-alueista. En ollut käynyt koskaan elokuvissa, en ollut kuullut muista sarjakuvalehdistä, kuin Aku Ankasta. Kymmenvuotiaalle on jo television vaikutus todella suuri, nykyään suurempi kuin minun lapsuudessa. Televisio-ohjelmien määrä, jotka oli "pakko" katsoa, kasvoi vuosi vuodelta. Nyt televisiosta ollaan tekemässä digitaalista, vuorovaikutteista. Ihmisen vastuu siitä mitä hän katsoo lisääntyy samalla kun valinnan mahdollisuudet kasvavat. Kuinka paljon ihminen kestää lisääntyvää tarjontaa ennen kuin raja tulee vastaan. Joskus tuntuu, että ainut suomaisen rentoutumistapa, sohva ja televisio, on häviämässä tämän vuorovaikutteisuuden kanssa. Avatessasi television voit valita mitä kanavaa katsot, mitä lisätietoa haluat tekstitelevion kautta, voit kaapelia pitkin ottaa kantaa gallupeihin mitä digi-tv:ssä kysytään. Joka hetki joudut miettimään mitä tietoa haluat seuraavaksi ja mitä teet. Tällä hetkellä kaikki on niin helppoa, hyppäät sohvalle, avaat television, valitset mieleisesi kanavan ja tuijotat töllöä, piste… Median vaikutus kasvaa sitä myötä kun ihminen vanhenee, ainakin tiettyyn ikään saakka. Väittäisin olleeni eniten alttiina median vaikutukselle murrosikäisenä rakentaessani omaa minuutta. Millaisesta musiikista pidin, miten pukeuduin ja osin kuinka käyttäydyinkin, oli seurausta sen ajan trendeistä. Kuinka sitten valitsin monista trendeistä juuri sen itselleni sopivan oli oman minuuteni sanelemaa. Mediaympäristön muuttuessa muuttuu ihmisen tietoisuus ja maailmankuva, joten tänä päivänä olisin varmaan kettutyttö, jos olisin kuusitoistavuotias, mutta siihen aikaan menin mukaan koulu- ja nuorisopolitiikkaan. Tänä päivänä nuorten trendeihin vaikuttavat enemmän video- ja tietokonepelit kuin median tarjoama viihde. Media jokapäiväisessä elämässä Kun ihminen kyseenalaistaa asioita ja ei ota kaikkea kuulemaansa itseensä selvänä, niin hän todennäköisesti on myös kriittinen median käyttäjä. Minun ensi kokemukseni sanomalehdistöstä olivat positiiviset, kun minusta tehtiin juttuja. Oli sykähdyttävää päästä kahdeksantoistavuotiaana Keskisuomalaisen pääsivulle suuren kuvan kanssa. Mutta kun yritin itse saada juttuja läpi lehdistöön tekemällä tiedotteita ja soittelemalla toimittajille, niin tuntui, ettei toimittajia kiinnosta mikään. Saman asian kanssa olen paininut koko tiedottajana toimimisen ajan. Millainen on juttu, joka kiinnostaa mediaa? 90-luvun alkupuolella toimittajan sai paikalle tiedotustilaisuuteen vain lupaamalla sauna-illan viinojen kanssa. Työelämääni siirryttyä olin töissä järjestössä ja hoidin sen sisäisen tiedotuksen jäsenistölle ja ulkoisen tiedotuksen lehdistölle. Kumpikin on oma erilainen tiedotuksen alueensa. Sisäisellä tiedotuksella asia on ilmaistava niin, että se ymmärretään ja että siitä innostutaan. Sisäisessä tiedotuksessa voi käyttää enemmän vapauksia ja mielikuvitusta kuin on totuttu ulkoisessa tiedottamisessa käyttää. Jäsenlehden ja -kirjeen tekeminen oli mieluisinta puuhaa. Sai käyttää mielikuvitusta ja verbaalista lennokkuutta. Ulkoiset tiedotteet olivat aina yhtä kuivakkaita ja kaavamaisia. Mutta niin ne opetettiin tekemään. Toimiessani toimittajana radiossa, huomasin, että parhaiten purevat ne tiedotteet, joissa oli käytetty mielikuvitusta. Toisaalta katsottuna millaista on se informaatio mitä minä toimittajana tai tiedottajana olen jakanut. Onko se ollut vastaanottajan mielestä mielenkiintoista? Työskennellessäni radiossa, ohjelman nimi oli Nuorten Eurooppa. Käsittelimme, ennen Suomen kansanäänestystä Euroopan unionin jäsenyydestä, niitä asioita mitä mielestämme nuorten äänestäjien pitäisi tietää EU:sta. Puhtaan faktan lisäksi soitimme paljon eurooppalaista musiikkia, haastattelimme ihmisiä, jotka olivat asuneet kauan jossain Euroopan unionin jäsenmaassa ja haastattelimme sekä EU:n vastustajia kuin puoltajia. Mielestämme ohjelmarunkomme oli erinomainen ja niin se varmaan paperilla olikin mutta itse ohjelmaa tehdessämme tuntui, ettei se saanut vastakaikua muuta kuin vanhemmilta ihmisiltä. Olinko epäonnistunut toimittajana ja mikä siihen on mittarina, kuuntelijaluvutko? Toimittuani vuoden verran radio-toimittajana olin helpottunut, kun ohjelmasarjamme loppui. Olin kokeillut yhtä median alaa ja tiesin, että jatkossa minä en halua enää radioon. Työajat olivat erinomaisen epäsäännölliset. Maanantai-iltana kello kahdeksasta puoleenyöhön suora lähetys, tiistaina uuden ohjelman ideointi, loppuviikko materiaalin ja haastateltavien etsimistä. Samalla piti ideoida kuuntelijakilpailuita, kinuta palkintoja, etsiä sponsoreita, juosta tiedotustilaisuuksissa, tehdä katugallupeja, miettiä musiikkivalintoja ja sen lisäksi vielä pyörittää ohjelmamme oheisklubeja kahdessa eri ravintolassa. Kaiken tämän teimme kolmen hengen tiiminä ja panokset alkoivat kyllä loppua sitä mukaa kun kansanäänestys läheni. Tiedotusala on muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana lähinnä internetin yleistymisen vuoksi. Tilastojen mukaan 2) internetliittymät ovat lisääntyneet Suomessa räjähdysmäisesti. Vuonna 1996 liittymiä oli 314 141 kappaletta ja vuonna 2000 niitä on 461 760. Suomessa onkin eniten maailmassa internetliittymiä asukaskokoon verrattuna. Internet on helpottanut minunkin työskentelyä huomattavasti. Järjestösihteerinä ja poliittisena avustajana toimiessani hoidin melkein kaiken kirjallisen liikenteen sähköpostilla. Erityisesti sähköposti helpotti työskentelyä toimiessani Euroopan unionissa. Minun toimipaikkani oli Suomi, Tampere ja yhteydenotot Brysseliin ja Strasbourgiin olivat päivittäisiä. Jouduin myös tekemään huomattavasti aineistohakua netistä ja silloin opin huomaamaan eron hyvien ja huonojen saittien välillä. Tuossa työsuhteessa kiinnostuin myös nettisivujen tekemisestä ja suunnittelusta. Väitän, että suhteeni mediaan ei ole muuttunut enää muutamaan vuoteen median käyttäjänä. Vuosi vuodelta seuraan vähemmän ja kriittisemmin mediaviihdettä ja painoviestintää. Kun katson televisiosta mainoksia, niin mietin niiden hintaa ja kuinka mainos on suunniteltu. Mietin miten minä ehkä olisin tehnyt kyseisen mainoksen. Olen myös kiinnittänyt huomiota mainonnan tason nousuun. Ohjelmia katsottaessa seuraan kuvakulmia ja otoksien pituuksia, harva se ilta ärsytän miestäni miettien ääneen miksi ohjaaja on pitänyt tuonkin otoksen noin pitkänä. Lehtien lukeminen ja tilaaminen on vähentynyt koko viime vuosikymmenen ajan. Suomalaiset kyllä lukevat lehtiä paljon enemmän ja tarkemmin kuin kanssaveljensä muualla maailmassa3). Minäkään en ole ikinä tilannut sanomalehteä. Olen toki lukenut päivittäin useitakin lehtiä töissä. Tänä päivänä seuraan uutismaailman suurimmaksi osaksi nettilehtien kautta. Iltapäivälehdet kyllä eksyvät mukaani liian usein. Tiedostankin olevani koukussa iltapäivälehtien suhteen. Saan vieroitusoireita, jos en osta viikonlopun lehtiä. Lehtien osaltakin olen samanlainen niuho niin kuin television suhteen. Tarkastelen kuvien käsittelyä, lehden taittoa ja mainosten ulkonäköä. Viisi vuotta sitten luin lehtiä huomattavasti enemmän. Silloin minulle oli tärkeätä ammattini vuoksi seurata yhteiskuntaa. Kiinnitin huomiota lehden informatiiviseen sisältöön kun taas nykyään enemmänkin luen otsikot, poimin vain kiinnostavimmat jutut ja muuten keskityn ulkoasuun. Aikakauslehtiä ostan harvakseltaan ja silloin olen yleensä mainoksen uhri. Kiinnostava lööppi ajaa minut ostamaan lehden, joten en ole minkään erityisen naisten lehden suosija. Suurimman vaikutuksen median saralla minuun on tehnyt viimeisen viiden vuoden aikana Internet. Sen lisäksi, että käytin sitä ennen työvälineenä tiedonhaussa, haluan nykyään olla tekemässä itse nettisivuja. Haluan suunnitella sivukokonaisuuksia, tehdä kuvia ja grafiikkaa. Haluan luoda "erilaisia" nettisivuja niin, että niillä on tekijänsä kynänjälki. Olen surffaillut netissä keräten vaikutteita, oppinut uutta tekniikkaa ja hylkäämässä muiden ideoita mielestäni toimimattomina. Tiedän olevani oppimisen tiellä vielä alussa ja siksi olenkin panostanut tämän vuoden tiukkaan opiskeluun. Minä ja media olemme tiukasti sidoksissa toisiimme varmasti loppuelämäni ajan. Olen lähtenyt liikkeelle painoviestinnän alalta median käyttäjänä ja tekijänä ja siirtynyt pikkuhiljaa sähköisen viestinnän puolelle välillä käsikädessä kummankin viestinnän osa-alueen kanssa. Olen mennyt mediayhteiskunnan kehityksessä aallon harjalla viimeiset viisi vuotta ja yritän pysyä siellä jatkossakin. Odotan sitä aikaa kun markkinoille tulevat viidennen sukupolven kännykät, joissa mukana seuraa puhelimen lisäksi internet, jossa kuvalla on suuri arvo. Uskon, että noille minitietokoneille suunniteltavat sivut ovat haaste tulevaisuudessa. Media ja yhteiskunta Yhteiskunnan ei mielestäni pidä eikä tarvitse lähteä rajoittamaan ihmisten mahdollisuuksia käyttää mediaa, päinvastoin. Sivuhaittoja on aina olemassa kuten välivallan ja pornon leviäminen. Mutta jos yhteiskunta osaa tarjota ihmisille kunnon koulutuksen ja mielenkiintoisen elinympäristön niin median käyttäjänäkin me kasvamme varmasti oikein. Samalla logiikalla meistä tulee hyviä mediatekijöitä kun arvomaailmamme on sopusoinnussa yhteiskunnan odotusten kanssa. 1) opiskeluaineisto Digitaalisen median asiantuntijakoulutus, Taisto Lehikoinen, Fil.lis. 2) RIPE DNS Hostcount 3)Helsingin Sanomat, 18.10.1996, Ilkka Jauhiainen 4)Helsingin Sanomien kuukausiliite 02/2001, Seija Sartti |
||||||||||||||||||||
