- Mikä dalmiksen omistajan pahin vihollinen? - Pilkunnussija
Jokainen dalmatiankoiran omistaja tietää, että hänen koiransa herättää
poikkeuksellisen paljon huomiota turuilla ja toreilla. Jokaisen uuden dalmatiankoiran
omistajankin on hyvä tietää mitä kaikkea voi kadulla kuulla ja oppia omasta rodustaan.
Dalmatiankoirien omistajat ovat kertoneet omalle kohdalle tulleita sutkautuksia. Tämä
kooste on Teille kaikille opiksi ja huviksi! Elä lue ryppyotsaisesti….
Jokaisen kuulemia tokaisuja tietenkin on "missä ne loput 100 on?"
"montako pilkkua koirallasi on" tai "katso Pongo ja Perdita". Tokaisut
ovat ensimmäisen kymmenen kertaa kuultuna tietenkin itsestäsikin huvittavia mutta kun on
7 vuotta kuljettanut täplikästä koiraa mukanaan niin rupeaa jo olemaan hieman ärtynyt
tyhmiin huomautuksiin ja alkaa heittelemään takaisin... Jos joku osaa kertoa sinulle
että jokaisella dalmatialaisella tulee olla 101 pilkkua (mistä muuten se elokuvan nimi
tulisi) niin myönnän väittäneeni moista...
Mikä on näiden koirien rotu????
Dalmatiankoiraa on kuulemma epäilty mandaatialaiseksi, dalmialaiseksi, dalmaatiksi,
kontrastikoiraksi, damlatialaiseksi, albaanialaiseksi, marimekkokoiraksi
Lasten suusta tulevat yleensä parhaat rotunimekkeet: talmatialainen, dalmatiini,
dalmatialaiskoira tai sitten ihan vain IIIIHANA. Mikähän rotu se on?:)
Ja sitten tarinoihin
Huvittavista tarinoista mulle tulee ehdottomasti mieleen matkani raitiovaunulla. Olimme
siis Ida dalluni kanssa ratikassa, aika takaosassa, minä istuin tavallisesti penkillä ja
Ida jalkojeni välissä lattialla. Pysäkiltä tuli kyytiin äiti ja lapsi. Lapsi oli
korkeintaan neljän vanha. Hänestä Ida oli mielenkiintoisen näköinen ja näinkin kun
hän oikein kurkotteli äitinsä käsipuolesta nähdäkseen pilkulliseni paremmin. Hetken
päästä hän kysyi suureen ääneen:"Äiti, mikä toi on?"
Kuulin kysymyksen hyvin ja kuvittelin, että lapsi haluaa tietää koiran rodun jä äiti
siihen vastaa.Äiti heittkin vastakysymyksen:"Noh,mikäs sä luulet,että se
on?". Lapsi hetken mietittyään:"Se on lehmä!" Kyllä oli puolella
ratikassa istuvista-minä ehdottomasti mukaan lukien-naurussa pitelemistä. Voi noita
kaupunkilaislapsia...Mutta kuten huomasin, "ei omena kauas puusta putoa".Äiti
hieman hämillään yritti korjata tilannetta ja kertoi lapselleen, että ei se mikään
lehmä ole, se on "dalmadialainen"(juuri niinkuin olette varmasti kuulleet,
että lapset joskus D-kirjainta painottaen sanovat).Siis missään vaiheessa lapselle ei
kerrottu, että "se on koira"...
--------------
Yksi mukava setä kerran kysyi että joko ollaan mettällä oltu ja saalista saatu.
Minä olin kysymysmerkkinä, jolloin setä jatkoi, että eipä näitä AJOKOIRIA paljon
täällä päin asustele.... ???????
-----------------
Mies naapurustostamme meidät lenkillä nähtyään tokaisi vaimolleen 'Kato se on se
Ayshire taas'. Taitaa olla jonkin sortin lajia oleva lehmä..:)
----------------
Meidänkin dalluherra Lusse on saanut kuulla olevansa värivirheellinen,huonosti
maalattu, leipäjuusto, rieska, vasikka, pongo, perdita jne. Muttaehdottomasti
mielenkiintoisin arvio tuli erään metrinmittaisen suusta,joka totesi: Äiti, kato,
pingviini!
Kaksi tarhaikäistä tuli kerran meitä vastaan ja toinen totesi, että: Hei tuohan on
DAMALtialainen, johon toinen korjasi: Ei sitä niin sanota, se onDAMLAtialainen!
---------------
Lasten suusta kuuluu välillä myös "Kato-äiti, dalmatiainen!" ja itseä
askarruttaa edelleen millanenhan lintu se on?
-------------
Lasten mielikuvitus on kyllä mahtavaa, kerran ollessani markkinoilla koirani (oli
ruskeapilkkuinen neiti mukana) kanssa, niin n. 7-vuotias poika huusi korkeelta ja kovaa,
"kato äiti, lumileopardi".
---------------
Kulkiessani Poju-dalmiksen ja entlebuchinpaimenkoira KIdin (=bernin värinen,
lyhytkarvainen pienehkö luppakorvatöpöhäntä) kanssa puistossa, ohi käveli mies ja
pikkupoika. Poika kysyi "Isi, mitä noi koirat on" Johon isi hyvin
asiantuntevalla äänenpainolla vastasi. "Tuo pieni on ajokoira". "Mikä
toi isompi sitten on?" Odotin tietysti kaikkien tuntevan dalmiksen mutta isipä
vastasi hetken harkittuaan ja huomattavasti epävarmemmin " Se on .. lintukoira"
------------------
Aikoinaan kun meillä oli se ensimmäinen "koivukoira", eräs ohikulkija
kertoi tietäväisenä äidilleni että " voi, voi te ette rouva tiedäkään miten
iso tuosta kasvaa, sitä tulee vasikan kokoinen". Koiramme oli silloin kyllä jo ihan
aikuinen ja noin vuoden vanha. Tämä herra taisi sekoittaa harlekiini tanskandogin ja
dalmiksen.
------
Mustapilkkuinen tyttömme oli pentu n.10vko ja vastaan tuli mies joka kysyi: Onko se
tanskandogin pentu? Minä vähän yllättyneenä että ei, se on dalmatiankoira. Tähän
mies: Oletko aivan varma, minusta se on ihan tanskandogin näköinen. Yritin kyllä
selittää että tiedän minkä koiran olen ostanut ja että tanskandogi on jonkun verran
suurempi, pentunakin.
-------------
Dalmis on todellakin paikoittain tuntematon rotu. Varsinkin täällä maalla. Eräs
mies, selvästikin metsämiehiä, epäili, että ei taida tuo olla ihan puhdas ajokoira
kun on niin omituinen väritykseltään. En siihen osannut muuta sanoa kuin että eipä
ole, ei.
…..
Olimme kolmen 4 kuukautisen pennun kanssa kävelemässä ja ympärille kerääntyi suuri
joukko päiväkotilapsia heidän hoitajiensa kanssa. Yksi hoitajista kysyi että mikä
rotu tämä on kun näyttää aivan dalmatiankoiralta mutta kun se on niin pieni ettei voi
tietenkään olla dallu? Olin vähän aikaa hiljaa ja mietin että voiko täti olla
tosissaan mutta kerroin kyllä sitten että kyllä nämä vielä tästä kasvaa ja varmaan
tulevat ihan oikean dalmatiankoiran kokoiseksi....
-------------
Kerran oltiin Nopan kanssa iltalenkillä, kun eräs laitapuolen kulkija tokaisi että
"sehän on kun Peppi Pitkätossun hevonen!"
Lasten suusta kuultua…
Avokkini oli erittäin ylpeä saamastaan arvonimestä ollessaan lenkillä Vilin kanssa,
kun pikkulapsi totesi äidilleen "kato äiti, dalmatialaismies". Myös rotujen
tuntemus on lapsilla hanskassa. Meillä on myös kromfohrländer ja eräs lapsi
määritteli dalmiksen ja länderin näin:"dalmatilainen ja karvakoira".
----------
Lasten suusta kuultu pisin rotumääritelmä oli: satayksdalmatialainenpongo.
-------
Olimme kyläilemässä mieheni siskon luona ja lapset tekivät lähtöä ulos. Porukan
pienin, 3-vuotias tyttö huuteli eteisestä minua ja miestäni katsomaan uutta
ammattilaistakkiaan. Arvelin tämän ammattilaistakin olevan esim. Jonkun urheilujoukkueen
seuran "mainostakkia", jonka Mimmi oli ottanut isoveikaltaan lainaksi. Ehei,
siellähän eteisessä Mimmi kaunisteli uusi, hieno takki päällä kera dalmispilkkujen.
Siispä meillä on nyt kotona kaksi ammattilaista... :)
-------------
Arvatkaa miltä tuntuu kun ulkoilutat kahta dalmista ja tavallisen "äiti kato,
dalmandialainen" sijaan kuuluukin "äiti kato, tuolla on Cruella!" !!!
--------------
Olin ulkoiluttamassa koiraani Morsea, mukanani myös petit basset ja eurasier. Pihalla
leikkivä lapsi ilmoitti äidilleen: "Äiti, kato dalmaatialainen ja kaks
koiraa." Jäin sitten miettimään, että mikähän eläin se Morse mahtaa olla :o)
--------------
Erään perheen vieraaksi omistajineen tullut dalmis ystävystyi välittömästi
perheen pikkutytön kanssa... No, iltahan sujui mukavasti koiran ja tytön touhutessa
omiaan. Kahvipöytäkin laitettiin, oikein pöytäliinan kera. Jossakin vaiheessa dalmis
ja tyttö innostuivat menemään pöydän alle piiloon. Tuli hiljaista ja jossakin
vaiheessa vanhemmat alkoivat ihmetellä tytön ja koiran puuhia pöytäliinan suojassa.
No, siellähän sitä yhdisteltiin kieli keskellä suuta koiran pilkkuja mustalla
tussilla... Mikähän kiva kuvio pisteistä olikaan syntymässä? ;-)
-------------
Kerran eräs neljävuotias pysähtyi isänsä kanssa meitä paijaamaan. No, tyttö huomasi
pian koiran mahan alla roikkuvan miehuuden jatkeen ja kysyi: Hei, mikä tuo on? No,
isänsä siihen, että siitä se koira pissaa. No meni minuutti tai pari ja kohta kuului
kysymys: Mikä tuo on? Pyysin tyttöä, että tulehan näyttämään lähempää, mitä
tarkoitat? No tyttöhän tuli ja tökkäsi sormensa suoraan Lussen vaaleanpunaisiin
"pusseihin". Katsoin odottavasti lapsen isää, että mikäs selitys sieltä
tulisi, mutta isä huomasikin siinä vaiheessa, että taivaalla lensi jotain
kiinnostavaa...Tyttö toisti kysymyksensä, mutta minultakin loppui mielikuvitus, miten
selittää nelivuotiaalle vaaleanpunaisten pallojen arvoituksen, joten sivuutin kysymyksen
ja aloin kertomaan jostain ihan muusta...
-------------
Lussen rakkaimpia leluja ovat pallot. Usein lenkillekin otetaan pallo mukaan, jota sitten
kannetaan suussa. Kerran Lussella oli sitten sellainen tennispallon kokoinen
mustavalkoinen "jalkapallo" suussa. Naapurin lapsi tuli sitten pihalla
tervehtimään, jolloin Lusse pudotti pallon suustaan. Tenavan ilme meni vakavaksi ja
totesi: siitä lähti osa irti...
-----------
Niiltä ajoilta kun Onnenpyörä -ohjelma pyöri telkkarissa on tämä tarina.
Mimosa-dalmis heilutti häntää vimmatusti isoveljelle ja koiran takana ollut pikkisisko
3v. totesi koiranhännän olevan onnenpyörä (muistatte varmaan sen valkoisen viisarin
joka osoitti ne satapisteet tai rosvot)!
..............
Olimme Loviisan vierasvenesatamassa veneessämme ja naapuriveneen pikkutyttö
nähtyään Jasminin huudahti: "Hei, sul on mun housut!" Me ei ymmärretty
ollenkaan mitä tuo tarkoitti, ennen kuin tytön isä selitti hetkeä myöhemmin, että
tytöllä on sellaiset dalmatialaispilkulliset trikoot...:)
Dalmatiankoiran pilkut
Kahden ruskeapilkullisen kanssa lenkkeillessä tosiaan kuulee kaikenlaista, esim.
eräskin naapuruston mies pesi autoaan kun ohi juoksimme. Kommentti: koukkaa lähempää,
jotta voin suihkuttaa mudat ja likapilkut pois....
-----------
Monta kertaa on lapset sanoneet vanhemmilleen että kato dalmatiankoira, jolloin aina
viisaat vanhemmat ovat korjanneet, ei ne ole dalmatiankoiria kun niillä on ruskeat
pilkut! taitaa olla jotain... äh.. no jotain kuitenkin...
----------
Ruskeapilkkuisen Snadin kanssa kulkiessa useakin ihminen on tiedustellut, milloin sen
pilkut muuttuvat mustiksi.
-----------
Paras pilkkukomentti on toistaiseksi herralla, joka tiedusteli olenko jo hakenut korvausta
huolimattomalta maalarilta joka on roiskinut maalia koiraani.
-------------
Porin seudulla dallut on usein remonttireiskojen koiria mut työt jäänyt kesken ...
vasta pohjatyöt eli paklaukset tehty :)
--------------
Vastaan tuli äiti, isä ja kaksi alle 10-vuotiasta lasta. Mukanani oli
"Rico-rouva", ikää 8 vuotta, sekä hänen 2 poikaansa ja yksi tyttö (kaikki
äitiään isompia ja mustapilkkuisia, iät kahdesta vuodesta viiteen vuoteen). Toinen
lapsista kysyi, miksi tällä yhdellä koiralla ("Ricolla") oli ruskeat pilkut
ja lapsen äiti vastasi asiantuntevasti "koska se on vielä pentu, sitten kun siitä
tulee aikuinen niin pilkut muuttuvat mustiksi".
-------------
Epätietoisuuden piikkiin taitaa mennä tämä juttu, mutta huvittihan se
kahvipöydässä, kun äitini esitteli meidän blaffa-Juusoa naapurilleen ensimmäisenä
lapsenlapsenaan ja kertoi, että tässä tämä dalmatiankoirahan on värivirheellinen,
kun sillä on nämä blaffapilkut. Naapuri sitten ihmeissään, että mitkä blaffapilkut,
niin äitini tietäväisenä vastasi "Noh, nämä pilkuthan on ruskeat eli siis
blaffapilkut".
----------------
Itselläni on musta ja ruskeapilkkuinen, jonka seurauksena on usein käyty keskustelu:
Onko tuo toinen vähän ruskeampi? "Joo, se on ruskeapilkkuinen et ole värisokea.
Onko ne sukua toisilleen? Ei ole. Jaa, niin, mutta eihän ne voikaan olla kun ne on eri
väriset. Usein en ole jaksanut enää selittää että värillä ja suvulla ei ole
väliä.
Toinen vaihtoehto on että onko tuo toinen vanhempi kun se on ruskea?
-----------------
Kerran myöhään illalla käytettiin Ollia (joka siis on ruskeapilkkuinen) iltapisulla
ja vastaan tuli kaksi aika hyvässä juhlakunnossa olevaa miestä. Miehet pummasivat
tupakkaa jota meillä ei ollut. Toinen miehistä katsoi sitten Ollia ja sanoi:- Vai ei ole
tupakkaa...ja koirakin on hakattu ihan mustelmille!
Ja sitten vielä sekalaisia juttua dalluista
"Äiti, kato dalmatialainen, sehän on ihan kuin oikea koira!".
-------------
Kahden dalmiksemme ja parin kääpiöpinserin kera lenkkeillessä, kuulee usein
seuraavia kommentteja (kaikkien noiden aiemmin mainittujen lisäksi):
- "katsokaa siinä on äiti, isä ja lapset"
- "tuleeko noihin pentuihin ne pilkut myöhemmin, vai?"
Jostain syystä lapset haluavat usein ymmärtää, että ne pienet, black&tan
väriset, ovat näiden isompien pilkullisten pentuja.
--------------
Me olimme Arskan kanssa markkinoilla kun yhdestä kojusta setä tokaisi, että:
"Noin uusi koira ja nyt jo homeessa.."
---------
Tuttuja on varmaan myös kommentit että onko se ollut maalaustalkoissa?
---------------
Joku hauska setä (ainakin omasta mielestään) on joskus todennut dalmiksen
olevan poliisi- tai sotakoira, kun siihen on ammuttu värikuulapyssyllä.
------------
Kampaajani kyseli kuinkas uuden pennun kanssa on mennyt ja kertoilin sitten, että ihan
hyvin, mitä nyt eilen illalla "mummo" suuttui meidän Juusoon ja laittoi sen
korvaan pyykkipojan. Poika -rukka sitten juoksi pelästyneenä ympäri pihaan eikä
antanut ottaa kiinni ollenkaan. Mummokin meni aivan paniikkiin ja meidän piti mennä
ottamaan poika kiinni, että saatiin se pyykkipoika pois korvasta. Että kyllä se meidän
Juuso onkin oikea terroristi, taidetaan se laittaa koulukotiin koko poika. Sitten vielä
vähän "ilkeästi" naurettiin päälle...
Kun olin lähdössä niin viereisen tuolin asiakas tuli nykäisemään hihasta ja sanoi,
että juuri tuollaisista lapsista niitä ongelmanuoria kasvaakin, kun kotonakin
"kidutetaan"! Toinen asiakas oli koko ajan kuunnellut korvat punaisena ja luuli
meidän dalmatialaista lapseksi. |